Maitotila Pesula Lantbruk Tornionlaaksossa vaalii sopivasti perinteitä ja kokeilee rohkeasti uusia jalostusideoita
Maitotila Suomen ja Ruotsin rajalla tuottaa sinappia, jäätelöä ja pitää suosittua tilamyymälää.

Hän on maidontuottaja, joka kieltäytyi muuttumasta suurtilalliseksi – ja päätti sen sijaan keskittyä entistä useampiin liiketoiminnan osa-alueisiin.
– Minun on tehtävä muitakin asioita, muuten tulen hulluksi, Per Pesula sanoo.
Pesula Lantbruk sijaitsee Kukkolassa, muutaman kilometrin päässä Haaparannasta pohjoiseen Torniojoen vartta pitkin. Per, maatilan kolmannen sukupolven Pesula, pyörittää siellä maitotilaa yhdessä vaimonsa Åsan, poikiensa Gustavin ja Wilhelmin sekä 78 lehmän kanssa.
– Asiat ovat muuttuneet paljon yksinkertaisemmiksi sen jälkeen, kun vaimo ja pojat tulivat mukaan yritykseen. Yhtäkkiä aikaa on jäänyt vähän muillekin asioille, Per Pesula sanoo.
Ja sitä saatetaan tarvita. Maidontuotannon ja kaiken siihen liittyvän ohella tilalla tuotetaan nimittäin todennäköisesti maailman pohjoisinta sinappia. Pesula Lantbruk valmistaa myös rypsiöljyä, jäätelöä ja pyörittää todella suosittua maatilamyymälää, jonne on valittu tuotteita kaikkialta Tornionlaaksosta.
– Jos olen oppinut jotain, niin sen, että on tehtävä yhteistyötä. Me kaikki tuottajat olemme niin pieniä ja meillä on niin vähän aikaa, että mitä enemmän voimme auttaa toisiamme, sitä parempi, Per sanoo.
Tornionjokilaakso on ollut pitkään hyvin kehittynyttä ja käytettyä viljelysmaata. Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että sadat maanviljelijäsukupolvet ovat kehittäneet yhteiskuntaa ja maisemaa rajan varrella. Mutta nyt Pesulat alkavat tuntea olevansa yksin.
– Kun olin nuori, maatiloja oli kaikkialla, niityt ulottuivat rantaan asti ja maisema oli avoin. Mutta nyt ei tarvitse mennä montaa kilometriä ylävirtaan, kun siellä rannat pusikoituvat, ja joskus jokea tuskin näkee, Per sanoo.
Pesula Lantbruk viljelee 130 hehtaaria, vaikka he eivät tarvitse niin paljon omien eläintensä ruokintaan. Jossain määrin kyse on siitä, ettei maiseman anneta kasvaa umpeen.
– Se on ihan totta. Itse asiassa on tullut uusi viljelijä, mikä on hauskaa, ja me vanhat, jotka olemme vielä täällä, teemme parhaamme. Mutta hei, tilaa olisi varmaan monelle muullekin. Mutta se on se kannattavuusjuttu...

Ruotsin politiikkana on pitkään ollut, että maatilojen on oltava suurempia ja tehokkaampia, jotta ne voivat olla taloudellisesti kannattavia. Pesula Lantbruk on valinnut toisenlaisen tien. Per tekee usein niin.
– He sanovat, ettei maitotilaa voi pyörittää pelkällä yhdellä lypsyrobotilla, he sanovat, ettei näin pohjoisessa voi viljellä sinappia, he sanovat vaikka mitä. Se on aina motivoinut minua, ihmiset, jotka sanovat, että asiat eivät ole mahdollisia. Koska eihän sitä tiedä, ennen kuin kokeilee.
Maatilan monipuoliset toiminnot auttavat. Kun vaimo Åsa lopetti työnsä ja aloitti kokopäivätyön tilalla, jalostusta on kehitetty ja laajennettu. Uusi sinappijäätelö oli – Perin yllätykseksi – kesämenestys.
– Elintarvikkeiden jalostus antaa vähän lisätienestiä, mutta emme tee sitä sen takia. Nautin kyllä lehmien kanssa kuljeskelusta, mutta on pakko tehdä jotain muutakin, muuten tulen hulluksi, Per sanoo.
Artikkeli on osa ClimateFood-hankkeen esittelemiä ruokaketjun ilmastoviisaita menestystarinoita. Yritysesimerkkejä julkaistaan Suomesta ja Ruotsista.
Alkuperäinen teksti: Ruoka-asiantuntija Pelle Johansson, Hushållningssällskapet Norrbotten-Västerbotten

