Vanha maatila, uusi ilmasto – ruotsalaisella maitotilalla sopeudutaan ilmastonmuutokseen

Läs artikeln på svenska

Meidän on sopeuduttava, sanoo Viktoria Luttu Luttugårdenista.

Luttugården, joka sijaitsee Soukolojärvessä Matarengin ulkopuolella Tornionlaaksossa, on vanha ruotsalainen maatila. Sen juuret ulottuvat 1700-luvulle ja Viktoria Luttu on seitsemännen sukupolven maanviljelijä. Viime vuosina säässä on kuitenkin tapahtunut muutoksia.

– Ehdottomasti. Huomaamme ilmastonmuutoksen vaikutukset jatkuvasti, kaikessa mitä teemme. Lyhyellä aikavälillä emme voi asialle mitään. Meidän on mukauduttava uusiin olosuhteisiin, Luttu sanoo.

Uusi haaste ovat olleet loiset, jotka käyvät karjan kimppuun kesän laiduntamisen aikana.

– Tämä on meille täysin uutta. Muutama vuosi sitten emme tienneet mitään erilaisista madoista ja muista loisista. Tai pikemminkin tiesimme, että niitä esiintyy Ruotsin eteläosissa, mutta ei täällä. Nykyään meidän on todella mietittävä, miten käytämme eri laidunmaita vuosittain, ja hoidettava lehmiämme lääkkeillä. 

Luttu uskoo, että loisten lisääntymisen syynä on uusi ilmasto, jossa talvet ovat leudompia.

– Kyllä, valitamme kylmiä talvia, mutta meidän ei pitäisi. Vielä kymmenen vuotta sitten loiset jäätyivät talvella kuoliaiksi. On totta, että meillä on edelleen talvisin muutamia päiviä, jolloin lämpötila laskee alle -20 asteeseen, mutta ennen niitä oli paljon enemmän ja todella kylmät jaksot olivat pidempiä.

Noin kymmenen vuotta sitten Luttugården lopetti perinteisen viljelyn ja aloitti EU:n luomutuotannon. Ilman keinolannoitteita ei enää ollut mahdollista saada kolmea satoa vuodessa, vaan satoja oli vain kaksi. Nykyään kasvukausi on muuttunut, ja pidempien ja lämpimämpien syksyjen vuoksi näyttää siltä, että kolmas niittokerta on otettava uudelleen käyttöön.

– Rehussa ei ole enää samaa ravintoarvoa kuin ennen, mikä tarkoittaa, että lehmät tuottavat vähemmän maitoa. Se on kaikkea muuta kuin toivottavaa, Luttu sanoo.

Ongelma on ratkaistavissa ja ainakin Luttu olettaa, että kolmas niitto nostaisi nurmen energiasisältöä. Vaikka ratkaisu saattaa näyttää helpolta, pienellä tilalla se vaatii jonkin verran suunnittelua.

– Ensinnäkin kolmas sato veisi työaikaa, jota olemme tottuneet käyttämään muihin töihin. Meillä ei ole siihen oikeastaan henkilöstöä, mutta tulevaisuudessa tämä on todennäköisesti jotain, mitä meidän on tehtävä, hän sanoo.

Ilmasto ei taida muuttua takaisin entiselleen kovin pian?

– Ei, sitä on vaikea uskoa. Meidän on keksittävät uusia ratkaisuja. Kuten aina teemme.

Artikkeli on osa ClimateFood-hankkeen esittelemiä ruokaketjun ilmastoviisaita menestystarinoita. Yritysesimerkkejä julkaistaan Suomesta ja Ruotsista.

Alkuperäinen teksti: Ruoka-asiantuntija Pelle Johansson, Hushållningssällskapet Norrbotten-Västerbotten