Potunnostoa ja potun nostoa

Potunnostot alkaa olla jo tehty, vanhan kansan mukaankin Mikon -päivänä viimeistään pitäisi olla perunat nostettu pellosta.  On myös ihan paikallaan nostaa pottua oikeaan arvoon ruokapöydissämme. Ja tähän liittyen ensin vähän kertaillaan perunan historiaa. 

Perunan tarinaa suomalaisessa ruokakulttuurissa – kansallisruoka?

Suomeen peruna alkoi juurtua 1700-luvulta lähtien. Aika merkittävältä osalta perunan leviämistä edistivät 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa olleet katovuodet. Suomen Talousseura (täältä juuret myös Maa- ja kotitalousnaisten neuvontaan) otti vuonna 1797 ohjelmaansa perunanviljelyn edistämisen. Vuonna 1801 Suomessa säädettiin perunanviljelypakko ja peruna syrjäytti monet maamme vanhimmat viljelykasvit. 1900-luvun alkupuolelta koko sodan ajan peruna oli se, joka paljolti piti meidät suomalaiset hengissä. Peruna on edelleen erittäin tärkeä ruokakasvi, vaikka sen käyttö on vähentynyt kulta-ajoista. Suomalaiset syövät perunaa nykyään keskimäärin 40–65 kiloa vuodessa, mikä on selvästi vähemmän kuin 1950-luvulla. Kulutus on laskenut merkittävästi pastan ja riisin suosion kasvaessa. 

Perunanviljely on osa kestävää ruoantuotantoa

Suomessa ruokaperunan omavaraisuus on erittäin hyvä, sillä lähes kaikki kaupoissa myytävä peruna on kotimaista, ja alle 1 % Suomen pelloista riittää ruokaperunoiden tuotantoon. Perunan viljely ja käsittely työllistävät laajasti koko ruokaketjua pakkaamoista ja kaupoista kuljetusalaan, ja se on tärkeä osa huoltovarmuutta. Vaikka kokonaisruoan omavaraisuusaste on noin 80 %, perunan kohdalla Suomi on täysin omavarainen.  Perunan omavaraisuutta vahvistaa myös se, että perunan kotitarveviljely on helppoa – perunaa voi kasvattaa hajautettuna, koko Suomen alueella vaikkapa parvekkeella säkissä, metsässä tai jos on pieni joutomaata, siinäkin saa perunan kasvamaan.

Perunan hiilijalanjälki on pieni verrattuna muihin hiilihydraatteihin, kuten riisiin ja pastaankin, ja se luokitellaan ekologiseksi ja energiatehokkaaksi ravinnoksi. Kotimaisen perunan pieni ilmastovaikutus johtuu sen tehokkaasta viljelystä ja suuresta satotasosta suhteessa tarvittavaan peltopinta-alaan. Perunan elinkaaren aikana syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat vähäiset, mikä tekee siitä hyvän valinnan ilmastotietoiseen ruokavalioon. Perunalla on vain kohtuullinen ravinnetarve ja samoin vain kohtuullinen vedentarve. Ravinnetarpeiden osalta usein selvitään kotimaisin tuotantopanoksin (emme ole tuontiravinteiden varassa). 

Ammattiviljelyssä Suomessa noin 70 perunalajiketta. Perunalajikkeita on Suomessakin paljon enemmän. On perunaharrastajia-perunan puolustajia, joilta löytyy kokoelmista lähes 200 erilaista maatiaisperunalajiketta. Maatiaislajikkeella tarkoitetaan viljelykasvin kantaa, joka on luonnostaan sopeutunut kasvualueensa ympäristöolosuhteisiin (Ruokavirasto). Vanhoissa harvinaisissa perunalajikkeissa on paljon arvokkaita ominaisuuksia esimerkiksi perunaruton kestävyydessä. Kuuluisin suomalaisista perunan maatiaislajikkeista on puikulaperuna. Sitä lienee viljelty Pohjois-Suomessa koko sikäläisen perunanviljelyhistorian ajan.  Lapin puikula on ollut ensimmäinen suomalainen EU:n nimisuojattu (SAN) tuote. Tähän joukkoon voisi tulla muitakin jonkin alueen maatiaisperunalajikkeita esimerkiksi Lemin punane tai Kainuun musta. Potun arvon nostoon liittyen voisi lainata tekstiä ”Parasta maatiaisruokaa” -kirjasta: ”Kahden Michelinin -tähden mestari Hans Välimäki puolestaan ihastui jo vuosia sitten Lemin punaseen ja kutsui sitä televisio ohjelmassaan ”maailman parhaaksi perunaksi”.”

Perunassa ravintoaineet kohdallaan

Peruna on terveellinen, gluteeniton ja helposti sulava ravinnonlähde, joka sisältää enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin valkoinen riisi ja pasta. Esimerkiksi tavanomaisen vehnämakaronin ja valkoisen riisin peruna päivittää kevyesti kuitupitoisuudellaan. Perunan hiilihydraatit auttavat jaksamaan. Lisäksi perunasta saa C-vitamiinia ja monia B-ryhmän vitamiineja. Myös kaliumin ja magnesiumin lähteenä pottu on hyvä. 

Perunan käyttö ruokana saattaa tuoda hymyn huulille muutoinkin kuin herkullisuudellaan, sillä sen on todettu lisäävän serotoniinin tuotantoa aivoissa. 

 Peruna sopii moneen – suolaisiin ja makeisiin 

Perunaa voidaan käyttää raaka-aineena todella monipuolisesti sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin, leivonnaisiin – enemmän on mielikuvitus rajana, mihin kaikkeen peruna taipuu. 

Maa- ja kotitalousnaiset valtakunnallisesti ovat useampaan otteeseen kampanjoineet perunan monipuolisen käytön puolesta, pitäneet perunaruokakursseja, tuottaneet reseptiikkaa ja järjestänyt mm. perunareseptikilpailun. Tässä kilpailussa hopealle ylsi oma suosikki ”Peruna-suklaakakku”, joka todellakin vei kielen mennessään. Hienosti peruna taipuu suklaakakkuunkin.

Erilaiset perunajalosteet ovat myös tarjonneet kuluttajille helppoja, nopeita ratkaisuja ruoanlaittoon ja ylipäätään valmistaa kotona perunaruokia.  

Perunan eduksi voi sanoa myös sen, että hävikkiä on 0%, kun voi syödä perunat kuorineen. Ylijääneen perunasoseen tai keitetyt perunat voi sujauttaa ruokaan kuin ruokaan tai leivonnaisiin. Keitetyt perunat jääkaapissa on kiireisen arjen pelastaja, kun hyvä ruoka valmistuu muutamassa minuutissa. 

 Potun nosto – Pottutasting (ravintolat, ruokamatkailu)

Ravintolat ja ruokapalvelu -yritykset voivat myös paljon vaikuttaa kuluttajien innostukseen valmistaa itse ruokaa kotona, kun inspiroituu esim. hyvistä makupareista. 

Useat ruoka-alan ammattilaiset ovat sanoneet, että raaka-aineissa ja ruoanlaitossa heille on tärkeää MAKU ja sitten MAKU ja vielä kerran MAKU.  Tässä varmastikin kannattaa ammattilaisten tehdä omaa ”pottutastingia” ja löytää omat suosikkilajikkeet ja näille sopivat makuparit. Ehdottomasti pitää vielä nostattaa myös lajikkeet asiakkaille tiedoksi vaikkapa ruokalistalla esim. ”Maatiaisperunalajike Lemin punane paahtosuolavoin kera”.

Hyvänä esimerkkinä potun nostosta vielä voisi mainita Turun Neitsytperunafestivaalin, joka on saanut alkunsa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011.   Neitsytperunafestivaalin tavoitteena on ollut nostaa suomalaisen varhaisperunan arvostusta ja kiinnittää huomiota siihen, että varhaisperuna on arkisuudestaan huolimatta ainutlaatuinen gastronominen erikoisuus. Varhaisperunahan on niitä harvoja suomalaisia tuotteita, joiden ominaislaatu voimakkaasti perustuu alueelliseen alkuperään. Varhaisperunan kohdalla voidaan jopa puhua samasta terroirista, joka viinien kohdalla tarkoittaa maaperän ja ilmaston yhteisvaikutusta lopputulokseen.  Tätä ”potun nosto” -tapahtuman ideaa tai mallia voisimme levittää koko Suomeen ja olisimme kukin rohkeesti ylpeitä oman maan, alueen potuista. 

Lopuksi voisin sanoa, että löytyy aika paljon perusteluja, miksi potun arvo pitäisi nostaa oikealle tasolle tai jopa puhua kansallisruoasta – onhan peruna pitänyt meidät suomalaiset tiukassa paikassa hengissä.

Sanna Lento-Kemppi, yritysasiantuntija
Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus/ProAgria Etelä-Savo ry

Pellolta pöytään näkyväksi -hanke (Maaseuturahaston osarahoittama)