Järjestötyö on kuin 90 kilometrin laturetki

” Maamiesseurannuoret, alkakaa kautta maan tämä uusi toimintamuoto, liittykää lomauttajarenkaaksi. Olette nuorukaisia tai neitosia, tutustukaa oman äitinne päivittäisiin töihin, harjoitelkaa niitä ja kun luulette hyvin järjestäen selviävänne niistä vaikkapa viikon parin ajan, niin lähettäkää äiti jonnekin virkistymään, ehkäpä lepokotiin tai vapauttakaa ainakin töistä, jos lepääminen kotona on mahdollista ”

Edellä mainitut sanat ovat yli 70 vuoden takaa Maatalousnainen-lehden Kodin ikkuna-palstalta. Kehotuksesta kesti kuitenkin vielä toistakymmentä vuotta ennen kuin Maatalousnaisten järjestö ryhtyi organisoimaan maatilojen lomarenkaita. Tietenkin tämä tapahtui naisten toimesta.

Myös monet muut naisjärjestöt pyrkivät heti perustamisestaan lähtien vaikuttamaan moniin naisia koskeviin kysymyksiin. Naisten toimesta syntyi niin kodinhoitajanlaki kuin vesijohtovesi alkoi virtaamaan maaseudun koteihin. Monet nykyisin itsestäänselvyyksinä pidetyt julkisen sektorin palvelut ovat aikoinaan syntyneet järjestöjen kehittäminä ja tuottamina.

Järjestöt ovat ainutlaatuisia organisaatioita. Järjestöjen toiminnan perusta on sen henkilökohtainen merkityksellisyys vapaaehtoiselle, luottamushenkilölle tai toimihenkilölle. Valtaosa järjestötoimijoista on tullut mukaan ja on mukana siksi, että hänen sydämensä sykkii yhteiselle asialle. Vapaaehtoinen järjestötoiminta on konkreettinen esimerkki lähimmäisen rakkaudesta, jota on syytä edistää. Vapaaehtoistyö on paitsi tärkeää ja hyvin merkityksellistä työtä, se voi olla monelle myös tärkeä henkireikä. Yhdessä tekemisen iloa ja sydämellä tehtyä työtä onkin vaikea rahassa mitata.

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus toteutti viime vuonna jäsenkyselyn, johon vastasi 535 henkilöä. Tulevaisuuden haasteena vastaajat näkivät muun muassa jäsenten ikääntymisen ja nuorempien ikäluokkien kiinnittymisen järjestön toimintaan. 2020-luvulla halutaan mieluummin toimia jonkin ydinasian eteen ja sitoutua hetkellisesti toimintaan. Järjestömme jäsenyys on monien vuosikymmenien ajan jatkunut äidiltä tyttärelle tai anopilta miniälle.

Jäsenyys on ollut järjestön toimintaan kiinnittävä ankkuri. Moni haluaa osallistua yhteiseen toimintaan ilman jäsenyyttä, ja sen seurauksena hyvin harvan järjestön jäsenmääräkäyrä on ylöspäin. Järjestöt muotoutuvat tulevaisuudessa varmasti myös enemmän palveluntuottajaksi. Kun kysyt tuttavaasi jonkun järjestön jäseneksi, hyvin usein Sinulle esitetään vastakysymys; Mitä saan, jos liityn jäseneksi.

Jäsenkyselyssä Maa- ja kotitalousnaisten vahvuudeksi useissa vastauksissa mainittiin yhteisöllisyys. Järjestöt ovat osoittaneet yhteisöllisyytensä koronapandemian aikana ja työtämme tarvitaan edelleen jälleenrakennuksessa kipeästi. Kolmannen sektorin ketteryys on noussut ilahduttavasti esille myös viimeisen vuoden aikana, kun moni järjestö on tukenut Ukrainan sotaa pakenevia sekä vahvistanut suomalaisten turvallisuudentunnetta ja toimintaa kriiseissä. Tämä ei olisi onnistunut, mikäli meiltä puuttuisi yhteishenki ja kyky toimia yhdessä yhteisen tavoitteen eteen.

Laajalla järjestökentällä on yhteinen huoli muun muassa rahoituksen säilymisestä. Rahoitus on ollut laskusuunnassa jo ennen koronapandemiaa ja järjestöt joutuvat monipuolistamaan rahoitustaan, sillä pelkkään avustusrahaan ei voi luottaa. Järjestöt pärjäävät tulevaisuudessa yhteistyötä tiivistämällä, mitä voidaan hyödyntää muun muassa hanketoiminnassa.

Järjestötoiminnan muutos tulee nähdä mahdollisuutena. Muutokseen pitää tarttua rohkeasti ja innostuneesti ja avata uusia näkymiä ja väyliä järjestöjen toiminnalle. Tehtävä ei ole helppo. Järjestöt koostuvat henkilöistä, jotka ovat mukana erilaisille intresseillä, identiteetillä ja osaamisella. Muutos on pysyvä olotila. Järjestötkään eivät voi pysyä paikoillaan, jos aikovat menestyä.

Järjestöissä tehtävä työ ei ole pikamatka vaan enemmänkin vuodesta 1955 lähtien hiihdetty Pirkan hiihto, jonka reitti kulkee Kankaanpään Niinisalosta Ylöjärven Teivoon. Hiihtäjät lähtevät yleensä matkaan liukuvalla lähdöllä aamuseitsemästä yhdeksään 90 kilometrin taipaleelle. Matkan varrella huoltopisteillä on ravintoa, suksihuoltoa, ensiapua ja varavälineitä. Hiihtäjien tavoin järjestöt tarvitsevat huoltopisteitä, mutta pisteille ei voi jäädä lepäämään liian pitkäksi aikaa, tällöin voi laiskistua ja eteenpäin meno tökkii. Myös väliajoissa täytyy olla hyvä pärjätäkseen.

Hiihdossa ja järjestötoiminnassa pätee kaksi K:ta, Kiitä ja kannusta! Kiitä hyvistä suorituksista ja kannusta uusiin onnistumisiin. Järjestötoiminnan jatkumiseksi tarvitaan niin valtakunnan tason kuin paikallistasonkin toimia ja toimijoita. Tarvitaan siis meitä kaikkia!

Mervi Mäki-Neste
puheenjohtaja
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus