Kosteikoilla luonnon monimuotoisuuden turvaamista

Kuopiossa järjestettiin vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 2.-3.6.2026, jonne kerääntyi alan asiantuntijoita monesta eri organisaatiosta. Seminaarissa kuultiin monta erilaista luentoa, joiden aihepiirit olivat maa- ja metsätaloudessa sekä olennaisesti liittäen vesiensuojeluun ja erilaisiin toimenpiteisiin. Laajasta valikoimasta valikoitui kosteikon luonnon monimuotoisuus tähän kirjoitukseen.

Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Ismo Laakso Metsähallituksesta kertoi monimuotoisuuden huomioimisesta vesiensuojelussa rehevillä järvillä, kosteikoilla ja valuma-alueilla. Kosteikkoja voi tyypiltään olla hieman erilaisia ja myös rehevien järvien kosteikkoja tarvitaan myös niitä hyödyntävien lajistojen vuoksi. Muutoinhan ei olisi monimuotoisuuden runsautta, jos eroavaisuuksia kosteikoille sopivilla alueilla ei olisi. Vesilintujen kannat ovat yleisesti romahtaneet ja joillakin jopa huolestuttavalle tasolle lajin tulevaisuuden säilymisen kannalta. Tähän on osasyynä rantojen umpeenkasvaminen karjanlaidunnuksen loputtua.

Vesilinnut hyötyvät avoimista alueista, koska tällöin pesiä on helpompi vahtia pedoilta. Kun ranta kasvaa umpeen pensaista ja metsävyöhyke hiljalleen kasvaa laajemmaksi, joutuvat avoimien pesimäpaikkojen suosimat linnut pesimään sisemmällä peltoaluetta. Tällöin varislinnut eivät pääse tuhoamaan niiden pesiä, jotka muutoin voisivat ranta-alueilla hyödyntää tähystyspuita ja -pensaita. Esimerkiksi avoimia pesäpaikkoja suosivia vesilintuja ovat jouhi- ja lapasorsat, jotka pesivät pelloilla. Rannan kasvillisuuden muuttuessa puustoisemmaksi, siirtyvät jotkin vesilinnut kauemmaksi pellolle, jolloin niiden pesien tuhoutumisriski kasvaa peltotöiden vuoksi kuivemmilla viljelyslohkoilla. Samaa ongelmaa on voitu havaita myös kosteilla rantaniityillä pesivillä kahlaajilla, kuten punajalka- ja lampiviklolla sekä mustapyrstökuirilla.

Seminaarin seuraavana päivänä käytiin tutustumassa Lapinjärven kosteikkoon, jota oltiin luennolla esitetty. Lapinjärven ympäristöön kohdistuu valuma-alueen läheisyydestä paljon maataloutta ja rannat olivat puskittuneet. Oli vain järkevää, että maatalouden kuormitukset otetaan talteen kosteikkoon samalla kun edistetään vesilintujen kannan kasvua. Ympäristöstä muokattiin avoimempi ja vettä ohjaillaan kosteikkomaisilla piirteillään, kuten vesitilan avoimuudella. Kiikarista nähtiin, kuinka lapasorsa ja tavi viihtyivät kunnostetulla alueella. Samalla opittiin myös jouhisorsan tarvitsemasta avoimuusvaatimuksesta, mikä on sen 100 m pesän ympäriltä eikä yhden yhtäkään puuta tai pensasta saa olla.

Kohteessa tuotiin ilmi avoimuuden säilymisestä siten, että alueelle yritetään saada nautoja rantalaiduntamaan, jotka ammoisina aikoina olivat ennenkin tämän alueen pitäneet avoimena. Naudat pitävät yllä avointa maisemaa ja tarjoavat samalla vesipainanteiden ja lantakasojen kautta hyönteisille elinympäristöjä, joita taas monet linnut pystyvät hyödyntämään ravintonaan. Laidunnuksessa tulee huomioida ranta- ja vesilintujen pesimäajat ja -alueet.

Vesiviisas maaseutu -hanke on tiedonvälityshanke, jonka kautta maanomistajille ja toimijoille viestitään erilaisista vesiensuojelun ratkaisuista ja hyödyistä maa- ja metsätaloudessa. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Etelä-Savon ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Itä-Suomen elinvoimakeskus.

Kirjoittaja: Eeva Lahtinen, ympäristöasiantuntija, Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset / pvm. 25.6.2026

Ismo Laakso pitää luentoa kosteikkojen monimuotoisuudesta ja sen merkityksistä.