Historiallisen puutarhan kartoitus ja kunnostus on kulttuuriteko

Vanha puutarha on kerroksittain rakentunut arvokas ympäristö, jossa näkyvät niin eri aikakausien kasvivalinnat, historialliset rakenteet kuin luonnon omat prosessitkin. Jokainen vanha puutarha kasveineen ja rakennuksineen kertoo tarinaa paikasta, ihmisistä ja ajasta.

Vanhan puutarhan kunnostaminen ja ennallistaminen tulee usein ajankohtaiseksi vanhan rakennuksen oston ja restauroinnin yhteydessä. Ihannetilanteessa rakennuksen ja puutarhan suunnittelu sekä kunnostus etenevät käsi kädessä alusta lähtien. Vanha rakennus ja sitä ympäröivä puutarha muodostavat kokonaisuuden, jotka parhaimmillaan täydentävät toisiaan ja ilmentävät aikakautensa henkeä. Valitettavasti joskus arvokkaan rakennuksen ympärille rakennetaan ympäristö, joka ei kunnioita paikan historiaa eikä maisema-arvoja.

Juuri siksi vanhan puutarhan kunnostaminen kannattaa aloittaa huolellisella kartoituksella.

Mitä vanhasta puutarhasta voidaan löytää?

Vanhan puutarhan kartoitus alkaa lajistoinventoinnilla, jonka jälkeen siirrytään rakenteiden ja puuston tutkimiseen. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon alkuperäisiä rakenteita on edelleen nähtävissä tai löydettävissä.

Vanhat puutarhasuunnitelmat, ilmakuvat, kartat ja maastossa näkyvät yksityiskohdat voivat paljastaa kadonneita käytäviä, istutusalueita, kiviaitoja, portaita, hedelmätarhoja tai puukujanteita. Usein vuosikymmenten hoitamattomuus, rehevöityminen tai myöhemmät muutokset ovat peittäneet alkuperäiset muodot alleen. 

Kartoituksen tavoitteena ei ole välttämättä palauttaa kaikkea sellaisenaan menneisyyteen. Tärkeämpää on ymmärtää paikan historiaa ja tunnistaa ne arvot, jotka tekevät kohteesta ainutlaatuisen.

Luonnon monimuotoisuus ovat osa vanhaa puutarhaa

Vanhoissa puutarhoissa kulttuurihistoria ja luonnon monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä.

Vanhat puut ovat puutarhan arvokkainta perintöä, joita ei voi rahalla ostaa. Ne tarjoavat elinympäristöjä linnuille, pölyttäjille, hyönteisille, kääville ja lukuisille muille eliölajeille. Myös lahopuu on tärkeä osa monimuotoista ympäristöä, vaikka sitä on aiemmin pidetty lähinnä pois siivottavana materiaalina. Puiden kuntojen arviointi on hyvä tehdä vanhan puutarhan kunnostuksen yhteydessä.

Vanhat maatiaisperennat, rohdoskasvit ja muut kulttuurikasvit ovat vanhojen puutarhojen keskeisiä arvoja. Niiden tunnistaminen ja säilyttäminen kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ennen kunnostustöiden aloittamista. Esimerkiksi koneurakoitsijan saapuessa paikalle on hyvä tietää jo etukäteen, mitä kasveja tulee suojata tai siirtää sekä missä puiden herkät juuristoalueet sijaitsevat.

Historiallisten puutarhojen kunnostuksessa kannattaa suosia pehmeää, harkittua ja luonnonmukaista lähestymistapaa. Vanhan rakennuksen hankinta herättää usein valtavan innostuksen kunnostaa myös pihaa nopeasti ja tehokkaasti. Puutarhamyymälät ovat täynnä toinen toistaan hienompia ulkolaisia kasveja ja siemensekoituksia ja houkuttelevat heräteostoksiin. Silti olisi hyödyllistä tarkastella ja kokea vanhan rakennuksen ympäristöä vähintään yhden kasvukauden ajan ennen suuria päätöksiä. Vuoden aikana ehtii havainnoida kasvillisuuden, luonnonkasvien esiintymisen, kukinta-ajat ja puutarhan rytmin, ruskan sekä mahdolliset muut puutarhan asukit kuten siilit, lepakot ja linnut.

Parhaat tulokset saavutetaan usein säilyttämällä mahdollisimman paljon olemassa olevaa, hoitamalla ympäristöä vaiheittain ja täydentämällä sitä harkitusti uusilla istutuksilla. Sen sijaan vieraslajit ja muut ongelmalliset lajit kannattaa tunnistaa ja poistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kunnostamista paikan ehdoilla

Moni vanhan talon omistaja pohtii, kuinka pitkälle entisöinnissä pitäisi mennä.

Täydellinen historiallinen restaurointi tai tietyn aikakauden tarkka jäljittely ei ole aina realistinen eikä välttämättä tarkoituksenmukainenkaan ratkaisu. Jokainen sukupolvi jättää oman jälkensä ympäristöönsä, ja myös nykyisillä omistajilla on oikeus lisätä oma kerroksensa osaksi paikan historiaa.

Tärkeintä on, että muutokset kunnioittavat rakennuksen ja ympäristön henkeä sekä kulttuurihistoriallisia arvoja. Pihapiiri rakennuksineen saattaa myös olla suojeltu ja muutoksiin on kysyttävä lupaa tai lausuntoa.

Kasvivalinnoissa kannattaa suosia perinnekasveja, suomalaisia taimia, luonnonkasveja sekä lajeja, jotka sopivat alueen historiaan ja ympäröivään maisemaan. Materiaaleissa korostuvat luonnonkivi, perinteiset rakenteet ja luonnonmukaiset ratkaisut. Esimerkiksi suodatinkankaat ja kestopuu eivät sovellu historiallisten puutarhojen ilmeeseen tai kestäviin kunnostusperiaatteisiin.

Vanhat suunnitelmat opettavat edelleen

Jopa yli sata vuotta vanhat puutarhasuunnitelmat ovat usein hämmästyttävän yksityiskohtaisia ja kauniita. Niistä löytyy lajikeluetteloita, istutusalueita, käytäviä ja rakenteita, jotka kertovat suunnittelijoiden ammattitaidosta ja huolellisuudesta.

Samalla ne muistuttavat suunnittelun merkityksestä. Kun muutokset kirjataan ylös ja suunnitelmat säilytetään, seuraavat omistajat voivat ymmärtää paremmin puutarhan kehitystä ja jatkaa sen hoitoa tietoisesti.

Asiantuntija-apua vanhoihin puutarhoihin

MKN Maisemapalveluiden asiantuntijoilta löytyy osaamista ja kokemusta vanhojen puutarhojen, kartanoympäristöjen ja perinnemaisemien kartoitukseen, hoitoon ja kunnostukseen.

Neuvontakäynnillä tarkastelemme yhdessä puutarhan historiaa, nykytilaa, luontoarvoja sekä tulevia kehittämismahdollisuuksia. Kartoituksen pohjalta voidaan laatia kartoitus-, hoito- ja kunnostussuunnitelma, joka huomioi niin kulttuurihistorialliset arvot, luonnon monimuotoisuuden kuin kiinteistön omistajien tarpeetkin.

Tarja Lahtinen Collin 
Maisema-asiatuntija
tarja.lahtinencollin@proagria.fi