Laidunnus tuottaa ainutlaatuista ympäristöä

Laiduntavat eläimet

Luonnonlaitumilla tavataan eri rotuisia nautoja, lampaita ja hevosia. Ja voi laitumelta löytää myös alpakkoja, vuohia ja vesipuhveleita. Eri eläinroduilla on erilainen tapa laiduntaa ja niitä kaikkia tarvitaan. Nauta on ylivoimainen laiduntaja, se pärjää monenlaisilla laitumilla, myös niillä kosteimmilla alueilla. Ne ovat korvaamattomia rantaniittyjen laiduntajia. Laiduneläimet nauttivat luonnonlaitumilla olostaan, niiden lihaskunto paranee ja ne pystyvät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään.

Tärkeintä luonnonlaidunnuksessa on laiduneläinten hyvinvointi. Sillä ei luonnonlaidunnuskaan ole ongelmatonta. Sen toteutus edellyttää monien eri asioiden huomioimista laiduneläinten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi.

Vuosittainen rehuntuotto luonnonlaitumilla vaihtelee säiden takia. Kuumat kesät ovat tukalia eläimille ja laitumen tuotto voi jäädä vähäiseksi. Eläimiä voidaan joutua siirtelemään. Eläimiä tulee valvoa päivittäin laitumella, jotta voidaan havaita ajoissa mahdolliset ongelmat. Myös petoeläimistä on haittaa koko Suomen alueella. Petoaidoilla vähennetään petojen aiheuttamia vahinkoja.

Miksi laidunnus on hyvä tapa hoitaa luontoa? 

Laidunnus tuottaa avoimuutta. Eläimet syövät puiden taimet ja korkeammat kasvit. Avoimuus ja on ensimmäinen edellytys niittyjen kasvi-, lintu- ja hyönteislajistolle. Laidunnetuilla alueilla on myös vähemmän kasvimassaa ja siten vähemmän ravinteita.

Avoimuus päästää maanpintaan enemmän lämpösäteilyä. Syntyy monille lajeille otollinen kuiva ja lämmin pienilmasto. Valoisassa, lämpimässä ja niukkaravinteissa ympäristössä viihtyvät juuri ne harvinaisemmat ja vaateliaat kasvi- ja hyönteislajit. Rantalaitumilla laidunnus saa taas aikaan vaihtelevia mosaiikkimaisia elinympäristöjä, mikä on tärkeää eri lintulajeille.

Eläinten lanta on arvokas aine luonnonlaitumilla. Eläinten laitumelle jättämä lanta on elintärkeää esimerkiksi harvinaistuville ja osin jo uhanalaisille lantakuoriaisille. Vastapalveluksena elinympäristönsä ylläpitämisestä lantakuoriaiset kierrättävät ravinteita parantaen kasvua luonnonlaitumella.

Ihminen ei millään toimillaan voi luoda samanlaista ympäristöä kuin laiduntava eläin luonnonlaitumilla. Laidunnus on toteutettava hyvin ja ympäristön arvot huomioiden, jotta päästään toivottuun lopputulokseen.

Laidunnus on todellinen luontoteko

Naudat ja lampaat ovat olleet yksi osa suomalaista luonnonhoitoa ainakin kolme-neljätuhatta vuotta. Laidunnus on vaikuttanut jo kauan suomalaiseen eliölajistoon ja elinympäristöihin. Kun joku laji kuolee sukupuuttoon, se ei koskaan häviä yksin. Jokainen katoava laji vie muita lajeja mukanaan. Ja niin tekee myös laiduneläimien väheneminen ja katoaminen. Se lisää luontokatoa, koska laidunnuksesta riippuvainen lajisto vähenee.

Meillä ei ole enää varaa menettää luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä laidunelämiä, sillä niiden väheneminen on aiheuttanut jo nyt monen lajin harvinaistumisen tai katoamiseen. Laiduntamisen vähenemisellä on ollut suora vaikutus linnustoon, hyönteislajistoon ja niittykasvillisuuteen. Neljäsosa maamme uhanlaisesta lajistosta elää perinnebiotoopeilla.

Huolella toteutettu laidunnus on luontoteko, tapahtui se perinnebiotoopilla, luonnonlaitumella, nurmipellolla, taajamaniityllä tai vieraslajikasvustossa.

Auli Hirvonen
Kirjoittaja toimii maisema-asiantuntijana Etelä-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisten MKN maisemapalveluissa.

Tämä teksti on osa Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallista Luontotekoja-kampanjaa.