Puustoiset perinnebiotoopit – puuston käsittelyllä kohti monimuotoisempaa maisemaa

Puustoinen perinnebiotooppi on moninainen ja vaihteleva

Puustoiset perinnebiotoopit ovat tavallista talousmetsää harvempia ja puuston rakenteelta monipuolisempia. Metsälaitumilla puuston peittävyys on yleensä vain vähän yli kolmannes, hakamailla tätäkin harvempi. Puusto ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti vaan rakentuu harvemmista osista, aukoista ja pienistä puustotihentymistä. Puulajeja on useita ja puut ovat eri-ikäisiä ja -kokoisia. Katajat sekä suurikokoiset ja vanhat lehtipuut ovat tyypillisiä. Erityisen arvokkaita ovat suurikokoiset haavat ja lahopuu, sillä niiden määrä talousmetsissä on vähäinen, ja ne ovat tärkeä elinympäristö monille lajiryhmille.

Epätasaisuus ohjaa puuston harvennusta 

Erityisesti pitkään hoidotta olleilla puustoisilla perinnebiotoopeilla voi olla tarpeita puuston käsittelylle, sillä liian tiheäksi kasvaneen puuston varjostus heikentää niittykasvien ja niistä riippuvaisten eliöiden menestymistä. Puuston harvennuksia suunnitellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että metsätaloudesta tutut käsittelytavat eivät päde perinneympäristöjen hoidossa.

Koska puustoisille perinnebiotoopeille on ominaista puustoisten ja avointen ympäristöjen vaihtelu, ylläpidetään tätä rakennetta myös puuston käsittelyllä. Perinnebiotooppien hoidossa vältetään metsätalousmaille tyypillistä tasarakenteisuutta. Sen sijaan harvennuksen lopputuloksena tavoitellaan puuston monilajisuutta, -ikäisyyttä ja tiheydeltään vaihtelevaa rakennetta. Vanhat lehti- ja lahopuut säilytetään. Aukkopaikka siellä, tiheämpi metsälaikku tuolla ja harvempi puusto täällä ovat merkkejä onnistuneesta perinneympäristön harvennuksesta. Hakamaisia piirteitä saadaan lisättyä helposti laajentamalla kohteella jo olevia avoimia niittykasvillisuuden ilmentämiä aukkoja.

Harvennusten suunnittelu ja toteutus vaativat tekijältään usein totuttujen ajatustapojen muutosta. Etukäteen suunnittelemalla, vastaavanlaisiin kohteisiin tutustumalla ja asiantuntijoiden kanssa keskustelemalla silmä kuitenkin harjaantuu tunnistamaan juuri perinneympäristöön sopivan tavan harvennuksen toteutukseen.

Raivaamisella estetään umpeenkasvu

Usein perinneympäristön harvennus ei yksistään riitä halutunlaisen rakenteen saavuttamiseksi, vaan lisäksi tarvitaan vesaikon ja alikasvospuuston raivauksia. Umpeen kasvaneen perinnebiotoopin kunnostusraivauksessa nuorta puustoa ja pensaikkoa voi joutua poistamaan runsaastikin. Jos perinnebiotoopin hoitoon on tehty maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimus, voi kunnostusraivauksiin saada rahallista tukea.

Karjan laidunnus on tehokas keino pitää perinnebiotoopit avoimena. Laidunnetullakin alueella raivauksia tulee kuitenkin tehdä aika ajoin, sillä erityisesti havupuut eivät maistu laiduntajille. Havupuut ovat ongelmallisia perinnebiotooppien lajistolle, koska ne varjostavat valosta riippuvaista niittykasvillisuutta ja maahan varisevat neulaset happamoittavat maaperää. Hoidetun perinnebiotoopin ylläpitoraivauksissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota juuri havupuiden poistoon.

Raivauksia tai muuta puuston käsittelyä ei kannata tehdä milloin tahansa. Huhtikuusta heinäkuun loppuun raivaukset häiritsevät lintujen pesintää, minkä takia raivaukset kannattaa tehdä syksyn tai talven aikana. Talvi onkin raivauksille usein otollisinta aikaa, kun kuumuus tai hyönteiset eivät haittaa työskentelyä. Etenkin maastoltaan herkillä kohteilla routa suojaa maata koneiden tekemiltä maastovaurioilta.

Raivatut puut ja pensaat vapauttavat lahotessaan ravinteita. Raivaustähteet onkin syytä korjata perinnebiotoopilta. Jos raivaustähteiden pois vienti on hankalaa, voi ne polttaa esimerkiksi talven hangilla, kun riskiä tulen leviämisestä ei ole. Harkita voi myös lahopuuaidan perustamista vaikkapa perinnebiotoopin reunalle hyönteisten ja lahottajien pesäpaikaksi ja ravinnoksi.

Teksti on kirjoitettu osana Luonnon monimuotoisuus maatilalla -hanketta, jonka tavoitteena on tunnistaa ja lisätä monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä pilottialueillaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Linkki hankkeen sivuille: Maa- ja Kotitalousnaiset | Luonnon monimuotoisuus maatilalla