Juurimatka on merkityksellisin matka, jolle lähdet

Tuntematonta isoisää etsimässä

Vuosia sitten etsin sitkeästi isälleni tälle tuntemattomaksi jäänyttä isää. Kirjoitin etsinnöistä kirjoja, teetin lukuisia dna-testejä, huutelin apua somesivustoilla ja kun ne eivät tuoneet vastauksia, perustin uusia somesivustoja. Pengoin arkistoissa, tutkin vanhoja valokuvia ja lähteitä, tekemiseni täytti vuosien ajan pakkomielteisen toiminnan tunnusmerkistön. 

Saatoin esimerkiksi kysyä vieraalta ihmiseltä työmatkalla, kerran esimerkiksi Verlan maailmanperintökohteen seminaarissa, että mistä hänen sukunsa on kotoisin, koska hän mielestäni näytti isältäni. Hän suhtautui kyselyihini ystävällisen ymmärtäväisesti ja vakuutti, että hänen sukunsa ei ole Karjalasta eikä Inkeristä. Kehotin häntä silti tekemään dna-testin.

Matkustin työn puolesta Venäjälle Petroskoihin keväällä 2019. Annoin muutaman haastattelun paikalliseen televisioon ja puhuin Karjalan tasavallan Kansallisarkiston seminaarissa. Muutamien päivien aikana ehdin nähdä jonkin verran Petroskoita ja vakuutuin: täältä isoisäni ei ainakaan ole kotoisin. En tuntenut sitä, mitä kuvittelin tuntevani, astuessani esivanhempieni maille.

Etsin mielestäni totuutta, mutta sen lisäksi etsin identiteettiäni, itseäni, kotia, kuulumisen tunnetta. Tunnistamista.

Pian matkan jälkeen asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Dna-testin myötä isoisäni varmistui mieheksi, joka oli käynyt lukiota Petroskoissa jatkosodan alkaessa ja jonka suku oli asunut alueella 1600-luvulta lähtien.

Kohta yksi: olin ollut väärässä Petroskoin suhteen.
Kohta kaksi: nyt sinne pitäisi päästä takaisin.

Suunnitelmia syntyi nopeasti. Halusin juhlia löytynyttä sukua Äänisen rannoilla, etsiä isoisän haudan Sortavalasta, hänen isänsä haudan Venäjän puoleisesta Lapista ja matkustaa vielä Omskiin ja Permiin, joissa suku oli elänyt evakossa ja sodan jälkeen Gulagissa.

Sitten tuli korona. Ja sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Minun juurimatkani on edelleen tekemättä.

Kutsu juurimatkalle

Juurimatkailu on matkailua, jossa ihminen ei lähde etsimään vain uutta, vaan kohdatakseen jotain tuttua, osaa itsestään. Juurimatka voi tarkoittaa matkaa isovanhempien synnyinseudulle, vierailua arkistossa, keskustelua paikallishistorioitsijan kanssa tai pysähtymistä maiseman äärelle, jossa voi kuvitella esivanhempien hahmoja.

Syvimmillään juurimatka on identiteettityötä. Samaan aikaan se on maailmalla nopeasti kasvava matkailun muoto. Digitoidut aineistomateriaalit yhdistettynä suosittuihin dna-testeihin ja nettisivustojen yhteisöllisesti rakennettuihin massasukupuihin ovat tehneet sukujuurien selvittämisestä nopeampaa, helpompaa ja varmempaa kuin koskaan. Kun tuttu nimi tulee vastaan vanhassa kirkonkirjassa tai netin hautausmaasivustolla, saattaa syntyä halu nähdä paikka omin silmin.

Työssäni Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa olen pitkään tarkastellut sitä, miten menneisyydestä kerrotaan, kenen äänellä ja millä tavoin siitä tulee merkityksellistä nykyhetkessä. Juurimatkailija kokee usein kohteen eri tavalla kuin tavallinen matkailija. Hän ei ole vain vierailija, vaan myös henkilökohtaisesti sidoksissa paikkaan, joskus niin vahvasti, että kokee sen omakseen.

Kutsu Juurimatkalle -hankkeessa rakennetaan Suomeen juurimatkailun palvelukokonaisuutta. Hankkeen ytimessä ovat sukututkimus ja kulttuuriperintö –aineellinen, aineeton ja joskus vaikeakin. Tavoitteena on juurimatkailun tuotteistaminen, kansainväliseen kysyntään vastaaminen sekä eri toimijoiden välinen yhteistyö. 

Italiassa, Skotlannissa ja Irlannissa juurimatkailija otetaan vastaan jo internetin hakukoneessa. Klikkauksen päässä on valmis palvelupolku: tietoa, opastusta, elämyksiä, yhteyksiä ja merkityksiä. Juurimatkailijaa arvostetaan ja häntä varten on kokonaisuus hiottu valmiiksi.

Suomessa tämä polku on vielä kuoppainen. Tietoa on olemassa, mutta sen äärelle pääseminen vaatii sitkeyttä, onnea ja sattumaa. Juuri tähän hankkeemme pyrkii vastaamaan. Kartoitamme nykytilaa: mitä meillä jo on? Samalla tarkastelemme, miten suomalainen kulttuuri näyttäytyy ihmiselle, joka ei välttämättä puhu kieltä, mutta kokee yhteyden maahan esimerkiksi dna-testin kautta. Hanke tarkastelee juurimatkailun mahdollisuuksia erityisesti maaseudulla, juuri niissä paikoissa, joista lähdettiin, eikä koskaan palattu.

Hankkeessa haluamme rakentaa juurien päälle kasvua: matkailun, kulttuuriperinnön, museoiden, arkistojen ja paikallisten toimijoiden välille. Juurimatkailu ei synny yhdestä palvelusta, vaan osaamisen ketjusta.

Perillä kohteessa

Mitä tapahtuu juurimatkan jälkeen? Se voi olla tavallinen matkakokemus, joka on kiinnostava, mutta ei muuta elämää. Tai se voi olla syvä kokemus, jossa ihminen löytää uuden tavan ymmärtää itseään, sukuaan tai historiaansa. Joillekin juurimatka voi olla myös sovinnon kokemus, tapa kohdata vaikeita perhehistorioita tai katkenneita yhteyksiä.

Järjestäjälle juurimatka on konkreettinen työmahdollisuus: uusia tapoja kehittää matkailua, vahvistaa paikallista taloutta ja tuoda yhteyksiä alueille, joista ihmiset lähtivät. Hyvin suunniteltu juurimatka yhdistää sujuvat järjestelyt, paikallisen kulttuurin ja perinteet asiakkaan henkilökohtaiseen taustaan niin, että se on matkailijalle merkityksellinen: samalla uusi ja vieras, mutta jotenkin tuttu. 

Kokemukset maailmalta osoittavat, että juurimatkailijat ottavat usein mukaansa lapset ja lapsenlapset, viipyvät kohteessa pitkään, heillä on myös vahva taipumus palata. He ovat kiinnostuneita paikoista, ihmisistä ja historiasta tavallista syvemmin. Tämä tekee juurimatkasta mahdollisuuden, joka ei ole vain matkailun kehittämistä, vaan kulttuuriperinnön, identiteetin ja alueen elinvoiman vahvistamista. 

Lopuksi: Ira Vihreälehto on Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran toiminnanjohtaja ja historioitsija, sekä mm. opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän jäsen. Vapaa-ajalla hän on etsinyt kadonneita sukulaisia dna-testien ja sukututkimuksen välineiden avulla, kirjoittanut aiheesta kolme tietokirjaa ja juontanut tv-sarjan Puolet minusta, jossa kaksi adoptoitua henkilöä selvittää biologista isäänsä.