Ei työ tapa, vaan tyhjänpäiväinen elämä

Tänä päivänä maailma tuntuu monin tavoin epävarmalta. Kohtaamme globaaleja kriisejä, ilmastonmuutosta, sodan uhkaa, sosiaalista eriarvoistumista – ja yksilötasolla monia meistä painavat arjen huolet, kuten jaksaminen, toimeentulo ja yksinäisyys.

Suomen turvallisuus ei synny vain varastoista ja polttoaineesta – se syntyy myös mielistä ja ihmisistä. Siksi henkinen huoltovarmuus on nostettava kansallisen varautumisen ytimeen.

Tällaisessa ajassa nousee esiin yksi sana, joka kantaa yllättävän paljon painoa: resilienssi. Se tarkoittaa yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan kykyä selviytyä vaikeuksista, sopeutua muutoksiin ja toipua kriiseistä – ja jopa vahvistua niiden myötä.

Resilienssi ei synny tyhjästä. Sitä voi vahvistaa tukemalla mielenterveyttä ja yhteisöllisyyttä, tarjoamalla turvaa ja osallisuutta sekä mahdollistamalla oppimista, joustavuutta ja toivoa.

Mikä on yhdistysten rooli henkisen huoltovarmuuden rakentamisessa? 

Yhdistykset luovat arjessa turvaverkkoja. Ne tarjoavat vertaistukea, toimintaa, ystävyyssuhteita, mielekästä tekemistä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Maa- ja kotitalousnaisten yhdistys, kyläyhdistys, mielenterveysjärjestö, urheiluseura tai vaikka eläkeläiskerho – jokainen toimii omalla tavallaan henkisen huoltovarmuuden rakentajana.

Kun valtio tai kunta vetäytyy, yhdistykset usein jäävät ainoaksi toimijaksi. Ja juuri siksi meidän rooliamme on arvostettava ja tuettava – ei ainoastaan sanoin, vaan myös teoin: rahoituksella, kumppanuudella ja rakenteellisella tuella.

Pidetään ihmiset mukana – tarjotaan mahdollisuuksia osallistua, riippumatta iästä, kielestä tai elämäntilanteesta.

Tehdään yhteistyötä – kun yhdistykset, kunta, seurakunta ja yritykset yhdistävät voimansa, syntyy kokonaisuus, joka tukee koko yhteisöä.

Tuodaan näkyväksi – kerrotaan rohkeasti siitä, mitä kaikkea me jo teemme ihmisten hyvinvoinnin eteen. Henkinen huoltovarmuus ei ole abstrakti idea – se on konkreettista toimintaa, jota yhdistykset tekevät joka päivä.

Jokainen yksilö rakentaa henkistä huoltovarmuutta omalla tavalla. Toiselle se voi olla kotivaran kartuttamista useiden viikkojen tarpeisiin, toiselle kissavideoiden ja hauskojen meemien jakamista sosiaalisessa mediassa. Jos ihminen saa näistä itselleen mielenrauhan, anna hänen tehdä se. Sinun ei ole pakko niitä videotiedostoja avata, jos koet ne ärsyttävinä.

” Ei työ tapa, vaan tyhjänpäiväinen elämä”. Näin totesi minulle vuosia sitten kuvataiteilija Soile Yli-Mäyryn veli, nyt jo edesmennyt psykoterapeutti ja vankilapastori Markku Yli-Mäyry. Tätä olen yrittänyt noudattaa hakemalla mielenrauhaa muun muassa kulttuurielämyksien parista. 

Mistä Sinä ammennat henkisen voimasi?

Mervi Mäki-Neste
puheenjohtaja
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus

Tämä kirjoitus päättää Naisten tarinoita huoltovarmuudesta -blogisarjan. Blogisarja on osa MTK:n Säätiön rahoittamaa Varautumalla vahvemmaksi -hanketta. Kiitämme säätiötä lämpimästi hankkeen rahoittamisesta ja työmme tukemisesta.