"Kun naiset tukevat toisiaan alkaa tapahtua ihmeitä"

2 min lukuaika

Blogit

Maa- ja kotitalousnaisten laaja 50 000 jäsentä kattava verkosto voi merkittävästi poistaa yksinäisyyttä saattaessaan naisia yhteen.

Ventela

Aloitin vastikään työni Maa- ja kotitalousnaisten joukossa. Järjestön juuret ovat maalla ja maaseudun asioissa. Historian saatossa se on yhdistänyt naisia ja auttanut kestämään arjen käytännöllisissä vaatimuksissa. Nyttemmin neuvonta on laajentunut monipuoliseksi maaseudun hyvinvointia tukevaksi toiminnaksi. Mahdollisuus yhteistoimintaan ja virkistäytymiseen toisten seurassa on kuitenkin ankkuroitunut järjestön keskeiseksi tehtäväksi.

Heti aluksi olemme työryhmäni kanssa kiertäneet Keski-Pohjanmaalla toiminnansuunnittelukierroksen merkeissä. Olemme kohdanneet vireitä kyläyhdistyksiä, joissa naisjoukko kokoontuu säännöllisesti iloisen touhukkaissa merkeissä. Myös yksin asuvat jäsenet huomioidaan, soitetaan ja haetaan tarvittaessa kotoa mukaan. Aktiivisuuden polttoaineena naiset kertovat olevan tarpeen jakaa asioita samanhenkisten kanssa: ”Meillä on niin paljon puhumista, että on pakko nähdä usein”. Toisaalta olemme kuulleet surumielisiä kertomuksia hiipuneista ja nukkuvista yhdistyksistä, sekä toivottomuudesta saada varsinkin nuoria jäseniä toimintaan: ”Ei nuoria saa mukaan, ei ne lähde mihinkään. Niillä on ne kännykät vain edessä koko ajan”. Kaipuu yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen ei ole kuitenkaan kadonnut. Moni toivoo, että löytyisi ”moottori”, aktiivinen ja touhukas ihminen, joka keräisi naiset koolle.

Toimintakulttuurimme on muuttunut suorituskeskeiseksi ja hektiseksi. Elämme yhdessä pienessä maailmankylässä, jossa informaatio syöksyy hetkessä tuhansia kilometrejä. Kiireen tuntu vaanii salakavalasti ja arki täyttyy aikavarkaista, kuten toistuvasta sähköpostin tai sosiaalisen median tarkistelusta. Samalla yksinäisyydestä on tullut kaikenikäisten vitsaus. Sosiaalisen, elävän verkoston puuttuessa yksilö ei koe kuuluvansa mihinkään. Ikääntyminen tai läheisen suhteen menettäminen voi pahentaa yksinäisyyden tunnetta. Toisaalta esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys totesi muutama vuosi sitten valmistuneessa tutkimuksessaan, että kaikkein yksinäisimpiä ovatkin nuoret aikuiset. Epämääräinen levottomuus, turhautuminen, ahdistus, väsymys tai katkeroitumisen tunne voivat olla seurausta siitä, ettei tilaisuutta omien syvien tunteiden ja tarpeiden tunnistamiseen tai jakamiseen ole. Jokainen meistä kaipaa toisia ihmisiä, hyväksyntää ja nähdyksi tulemista. Sisimmän jakaminen ja tunteiden purku auttavat palautumaan, mutta myös vahvistumaan naisena.

Maa- ja kotitalousnaisten laaja 50 000 jäsentä kattava verkosto voi merkittävästi poistaa yksinäisyyttä saattaessaan naisia yhteen. Samalla voimme kasvaa yhdessä vahvemmiksi, sekä lisätä hyvinvointia ja maaseudun elinvoimaisuutta. Pyydetään lähellä asuvia naisia henkilökohtaisesti mukaan toimintaan ja huolehditaan, että myös yksin asuvilla on mahdollisuus osallistua. Kynnys osallistua madaltuu, kun toinen ihminen on kannustanut siihen. Järjestetään elämänmyönteistä toimintaa, joka innostaa kaikenikäisiä yhdessä tekemiseen ja olemiseen. Ideoita siihen saa esimerkiksi järjestön valtakunnallisista kampanjoista. Kokoonnutaan vaikkapa porukalla lupiinin, jättipalsamin tai jättiputken torjuntatalkoisiin Maa- ja kotitalousnaisten Vuoden maisemateon merkeissä. Tai lähdetään yhdessä satapäisen naisjoukon kanssa ihastelemaan Tukholman puutarhamessujen tarjontaa. Edistetään hyvää pitämällä huolta toisistamme lämmöllä ja innolla. Tehdään ihmeitä.

Anu Ainasoja, maisema- ja ympäristöasiantuntija

Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset