Mutkikasta, joskin maukasta maisemaa

Elämässä yleensä tykkään suoralinjaisuudesta ja ehkä silloin tällöin vähän oion mutkia. Mutta maisemassa mutkat miellyttävät minua. Tarkoitan tässä sekä maiseman muotoja, teiden mutkia ja yllätyksellisyyttä. Viimeaikaisia keskusteluja seuratessa voi todeta, että maisemaan liittyvät asiatkin saattavat olla vähän mutkikkaita. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnit ovat nostattaneet mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkeintä mielestäni olisi löytää ne kaikki mahdollisuudet, joita alueista voi saada. Pakko on paha sana, eikä asiasta saa tehdä liian mutkikasta.

Elän Kopsamon-Salokunnan valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella Juupajoella. Meidän mutkitteleva maisemamme on ruoan maisemaa. Ilman ruoantuotantoa tämän maiseman mielettömät muodot eivät tulisi esiin, eikä silmä siintäisi yli laajojen peltoaukeiden. Tämä jääkauden uurtama hedelmällinen laakso on kokonaisuus, joka herättää ihastusta lähes kaikkien kävijöiden silmissä. Meidän maisemamme juttu ovat nämä hoidetut, avoimet, laajat viljelyaukeat, joiden yhteyteen tehty vanha ja uusi rakentaminen on hoidettu mallikkaasti. Tälle alueelle on helppo tutustua, kun poikkeaa valtatieltä ajamaan kylätietä pitkin. Muodoissa mutkitteleva tie on jo sinänsä huikea kokemus.

Syötävän hyvä maisema

Viime viikon viljelijöiden traktorimarssia ymmärtää enemmän kuin hyvin, kun katsoo täällä ympärilleen. Ruoantuotanto on paljon työtä vaativa elinkeino. Kun näkee, miten ruokaa tuotetaan, osaa arvostaa esimerkiksi lähileipää eri tavalla. Harva myöskään ymmärtää, että ruuantuotanto hoitaa kauniita maalaismaisemiamme. Maatalouspolitiikassa tästä puhutaan monivaikutteisena maataloutena. Kulttuurimaisemat eivät säily hoidotta ja maatalous on maaseutumaiseman tärkein hoitaja. Ja ainakin täällä meillä voi sanoa, että maisema on ihan syötävän hyvää.

Pelkillähän arvoillahan ei tietenkään elä. Mutta ei niistä haittaakaan ole, jos vaikka haetaan uutta potkua kotimaisen ruoan puolesta. Voisiko näitä upeita maisemia tuotteistaa ja hyödyntää, kun puhutaan suomalaisesta ruoasta? Löytyisikö meiltä makumaisemia, ruokareittejä, herkkukyliä, ruokapiiripolkuja, maistuvia pellonpiennaretkiä? Näihin maisemiin voisi tulla oikeasti tai tehdä virtuaalimatkoja. Tämähän voisi olla sitä arvonlisää.

Tällä hetkellä maamme talous ja maatalous elää aikoja, joissa on paljon mutkia matkassa. Toivottavasti tässä käy kuten maisematiellä: tiukan kaarteen jälkeen avautuu jotain uskomattoman hienoa.