Kosteikon hoito laiduntamalla – vesipuhvelit ja muut hyötyeläimemme työssä

Sen piti olla ihan tavallinen asiantuntijan neuvontakäynti maatilalla. Perillä odotti kosteikkotyömaa: umpeenkasvaneen pikkulammen ympärille hahmottuva penkereiden, saarekkeiden ja vesipintojen mosaiikki. Jostain takaraivosta mieleeni tuli parin vuoden takainen retki Ruotsiin ja vesipuhvelitilalle. Avasin suuni ja sain isäntäväelle aikaan hyvät naurut: Tämä sopisi hyvin vesipuhveleille! Aikansa naurettuaan he kuitenkin kiinnostuivat, ja uudisraivaajahengessä, monien sisukkaiden vaiheiden ja lukuisten hikipisaroiden jälkeen Kangasniemen kosteikolla käyskentelee nyt Suomen toistaiseksi ainoa vesipuhvelikarja.

Miksi vesipuhveleita ja miksi kosteikolla?

Maatalouden kosteikot perustetaan pääasiassa pelloilta tulevien valumavesien käsittelyä varten, ravinteita ja kiintoainesta keräämään. Oikein suunniteltu ja hyvin toimiva kosteikko lisää ja ylläpitää myös luonnon monimuotoisuutta. Kosteikkoa täytyy hoitaa, jotta se toimii toivotulla tavalla. Yksi tärkeimmistä on kasvillisuuden poisto. Kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet saadaan näin pois kosteikolta, jolloin ne eivät myöskään kulkeudu eteenpäin vesistöön.

Laidunnus on yksi kätevimmistä tavoista poistaa kasvillisuutta, myös kosteikolta. Laidunnus myös itsessään lisää luonnon monimuotoisuutta mm. monipuolistamalla kasvilajistoa. Kosteikon laidunnuksessa täytyy huomioida oikea laidunnuspaine. Kasvipeitteisyys täytyy säilyä eikä maa saa kulua mullokselle, jotta maapartikkelit ja niihin sitoutuneet ravinteet eivät kulkeudu vesistöön.

Erityisen tärkeää on laiduntavan eläinlajin valinta. Kosteikkolaiduntajiksi nautaeläimet on paras valinta, mutta myös naudoissa on eroja. Pienikokoiset rodut ja nuoret yksilöt kevyempinä ovat hyviä kosteikkolaiduntajia. Myös eri rotujen kyvyssä hyödyntää karkearehua on eroja.

Erityisen hyvä kosteikkolaiduntaja on nautaeläimiin kuuluva vesipuhveli. Kangasniemellä Puulan puhvelit laiduntavat noin yhdeksän hehtaarin kosteikolla rouskuttaen osmankäämiä ja muuta kosteikkokasvillisuutta tehokkaasti. Ne viilentävät itseään mielellään vedessä. Muualla Euroopassa vesipuhveleita käytetään yleisemminkin kosteikoilla ja rannoilla vesienhoitotyössä. Vesipuhveleilla on parikin erityistä sopeumaa kosteikoille: niiden sorkka leviää kuin hirvieläimillä, mikä helpottaa upottavilla alustoilla liikkumista, ja ne pystyvät sulkemaan sieraimensa, mikä mahdollistaa ruokailun myös vedenpinnan alla.

Pitkäkarvainen Ylämaan nauta, highlander eli haikku, pärjää monilajisella luonnonkasvillisuudella hyvin. Se myös viilentää itseään mielellään vedessä kesäkuumalla. Moni muukin nauta polskuttelee mielellään vedessä, ja tämä onkin syytä huomioida etenkin rantakosteikoilla aitoja pystyttäessä.

Nautoja ei kosteus haittaa, toisin kuin lampaita, jotka luonnostaan karttavat kosteutta sorkissaan. Hevoset taas raskaine kavioineen muodostavat helposti polkuja, joista kasvillisuus kuluu pois. Kosteikoihin liittyvien suojavyöhykkeiden laidunnukseen myös lampaat ja hevoset soveltuvat hyvin.

Vaikka vesipuhveli on useimmille suomalaisille outo ilmestys, siihen liittyvä maataloustuote on monille välimerellisen keittiön ystäville tuttu: Tiesitkö, että vesipuhvelin maidosta tehdään aitoa vesipuhvelimozzarellaa, mozzarella di bufala!

Lisätietoa laidunnuksesta: maajakotitalousnaiset.fi, FB Luonnonlaitumet

Ota vesipuhvelit seurantaan: Puulan puhvelin facebook, twitter

Saara Ryhänen toimii maisema- ja ympäristöasiantuntijana Etelä-Savon MKN maisemapalveluissa.

Tämä teksti on osa Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallista Luontotekoja-kampanjaa.