Sakset käteen!

Puuvartisten kasvien silmut nukkuvat vielä, joten nyt on parasta leikkausaikaa. Runsaasti mahlaa vuotavat, kuten koivut ja vaahterat tai kumivuotoiset lajit, kuten kirsikat, luumut, tuomet ja kastanjat on kuitenkin syytä jättää jo helmikuun lopulla, maaliskuun aikana rauhaan. Kumivuotoa voi tulla koko kasvukauden. Sitä erittyy puun nilasta, ei mahlan tavoin puunaineksesta. Puiden elintoiminnot ovat keväisin voimakkaimpia, ja usein myös kumivuoto on silloin voimakkaimmillaan. Tämän vuoksi leikkaus kannattaa ajoittaa kesäkuulle, kun lehdet ovat saavuttaneet täyden kokonsa. Mahlaa runsaasti vuotavat puut kannattaa leikata loppukesällä, tyypillisesti heinä- elokuussa. Tällöin mahlavuoto on vähäisempää. 
Paras leikkuusää kaikille puunvarsille on kuiva ja aurinkoinen päivä. Tällöin leikkuukohdan solukot ja leikkuupinta kuivuvat nopeasti. 
Havukasveja ei yleensä tarvitse leikata. Kuusiaitaa on perinteisesti leikattu kevättalven suojasäällä, ennen uuden kasvun alkua. Mutta nykyään kuusiaitaa leikataan usein myös kesällä heinä-elokuussa, kun uudet vuosikasvaimet ovat vahvistuneet ja suoristuneet. Ja tarpeen vaatiessa voi kuusiaitaa leikata myös syksyllä, mieluiten viimeistään lokakuun lopulla, jotta leikkauskohtaan ehtii syntyö suojaava pihkatappi. 
Kukkivat pensaat muodostavat kukka-aiheet lajikohtaisesti joko saman tai edellisen vuoden versoihin. Selvitä lajiominaisuudet, niin et menetä tulevan kesän kukintaa. Leikata voi kukinnan jälkeen loppukesällä.

Leikkauksen tarkoituksena on vaikuttaa kasvin ulkonäköön ja hyvinvointiin. Ennen äkkinäisiä toimenpiteitä on kuitenkin varmistettava, ettei vaivaisen kasvun taustalla olekin jokin kasville epäsuotuisa kasvupaikkatekijä. Ovatko valo-olot ja kasvualustan ravinnetila, happamuus tai kosteus sellaisia, että kyseinen laji ensinkään voi paikalla viihtyä? Onko kasvia hoidettu oikein? Maltti on valttia, sillä irtileikattuja oksia ei noin vain saa takaisin. Turhien leikkausten takia kasvit altistuvat suotta leikkauspintojen kautta leviäville sienitaudeille.

Kuva. Liian tiheäksi päässyt karviaismarjapensas.

Leikkauksella voi edistää kukintaa ja hedelmien muodostumista, kasvin haaroittumista, kokoa ja muotoa. Nuoret hedelmäpuut rakastavat rakenneleikkauksia. Vanha raihnainen kasvi voidaan uudistaa nuorennusleikkauksilla. Nyrkkisääntönä on leikata usein ja vähän, mieluummin kuin harvoin ja paljon kerralla. Rajut leikkaukset voivat villiinnyttää kasvin kasvattamaan vesiversoja.

Leikkaus on välineurheilua parhaimmillaan. Raivaus- eli voimasaksilla, oksasaksilla eli sekatööreillä ja oksasahalla pärjää tavallisimmissa kohteissa. Terävä puukko on myös avuksi leikkauskohdan siistimisessä. Työvälineiden huolellinen käsittely ja huolto on tärkeää siistin leikkausjäljen aikaansaamiseksi.

Kuva. Luigi-kolli vartioi pian alkavaa työvälineiden keväthuoltoa.

Kasvin muotoon sopimattomat, kuolleet tai vioittuneet, maata halaavat ja toisiaan vasten hankaavat tai liian tiheässä kasvavat versot voidaan poistaa kaikista lajeista. Hellävarainen harvennusleikkaus soveltuu joka lajille. Se aloitetaan noin 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta. Osa pensaista versoo hyvin ja uusiutuu innolla radikaalin alasleikkauksen jälkeen. Hyvin piikkisten kasvien leikkaus onnistuu pienemmillä leikkaajan haavoilla ja naarmuilla alasleikaten. Kauneimman tuloksen saa aikaan, kun kasvi leikataan mukaillen sen luonnollista kasvutapaa. Leikatut pensasaidat, muotopensaat ja -puut ovat asia erikseen. Joka tapauksessa on oltava tietoinen, millaista leikkausta kyseinen kasvilaji sietää.

Leikkauskohdaksi valitaan sopivasti suuntautunut silmu tai oksanhaara. Summanmutikassa rungosta katkaistu pensas tai puu muuttuu katuluudan näköiseksi. Kokonaan poistettavat versot leikataan maata myöten. Alasleikattavat pensaat katkaistaan 5-15 cm korkeudelta maanpinnasta. Suurikokoisen oksan poistaminen rungon myötäisesti jättää runkoon pitkäikäisen avohaavan. Oksankaulusta ei saa poistaa, jotta puu pystyy itse parantamaan itsensä. Haavasuojan käyttöä voi harkita, jos on tehty suuria haavoja. Leikkauskohta paranee kuitenkin parhaiten, kun puuaines saa kuivahtaa. Haavan peittäminen koteloivilla aineilla tai esineillä haittaa kuivumista. Pihkaa erittävien puiden kohdalla tai tapauksissa, joissa oksankaulusta ei voi varmuudella tunnistaa voi jättää pienen tapin leikkausvaiheessa. Se on kuitenkin poistettava, kun tappi on ehtinyt kuivahtaa. Myös puun runkoon unohdettu oksantappi on avohaava.

Anu Ainasoja
MKN Keski-Pohjanmaa