Luonnon monimuotoisuutta pellolta pöytään joka aamu

Meidän lajimme elämä riippuu luonnon monimuotoisuudesta. Lautasen äärellä voimme pohtia, mitä kaikkea on tapahtunut luonnon avustamana, ennen kuin saamme ruokaa pöydälle. Aamiaista on ollut valmistamassa viljan- ja perunanviljelijän, myllärin, marjanpoimijan ja lehmän työn lisäksi iso liuta erilaisia eliöitä. Tässä alla on vain pieni esimerkki kaikista niistä eliöistä, jotka liittyvät perinteiseen suomalaiseen aamiaiseen.

Ohrapuuro mustikkakeitolla ja maitolasilla:

Peltomullan eliöyhteisö sienineen ja bakteereineen on vapauttanut ravinteita sopivaan muotoon ohran siemenelle. Lierot ovat osaltaan muokanneet maata tekemällä veden imeytymistä helpottavia pieniä kanavia ohrapellolle helpottaen siemenen itämistä ja kasvamista. Leppäpirkon toukka on saalistanut kirvoja ohran lehdillä lisäten sadon tuottavuutta. 

Viereisellä pellolla laiduntavien lehmien tuottaman maidon ohella suuri määrä kasveja, hyönteisiä ja lintuja hyötyy avoimista laitumista ja lehmän lannan luomasta eliöyhteisöstä. Tällä tilalla lehmät laiduntavat kesäisin laidunkierrossa myös niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia eli perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopit ovat Suomen lajirikkaimpia luontotyyppejä, jotka säilyvät vain laiduntamalla tai niittämällä.

Kimalainen on pölyttänyt mustikan kukat varmistaen marjan kehittymisen. Keväällä ennen mustikan kukinta-aikaa pellon reunassa kasvavan pajun kukinnot ovat tarjonneet talvehtineelle kimalaiskuningattarelle kevään ensimmäisen aterian. Kimalaiskuningatar jaksaa sen voimin rakentaa pesän uudelle sukupolvelle.

Mustikkakeiton saostaa perunajauho. Perunan viljelykierrossa seuraavana vuonna kasvatetaan tällä tilalla tattaria. Tattari puolestaan houkuttelee puoleensa tarhamehiläisiä, kimalaisia ja kukkakärpäsiä. Seuraavana vuonna saadaankin nauttia tattaripuuroa ja hunajaa.

Hyvää huomenta luonnon monimuotoisuuspäivään!

Päivi Jokinen
Maisema- ja ympäristöasiantuntija