Istuta puu -puu muistaa

Kotipihassani seisoo jylhä puu. Surukuusi. Sen alimmat oksat kaartuvat erityisen alas, kuin lohduttavaan halaukseen alla istuvan ylle. Runkoa vasten nojaava saa voimaa. Pihassa kasvaa muitakin vanhoja puita, mutta tämä on se tietty, jonka voi melkein kuulla huhuilevan helmoihinsa silloin kun omat voimat ovat vähissä ja suru tai murhe kohdannut.

Pengoin vastikään ullakkoa ja löysin nipun vanhoja mustavalkokuvia. Yksi kuvista oli otettu talon entisen asukkaan viimeiseltä käynniltä kotipihallaan. Hän lepäsi avatussa arkussa kuusen helmoissa. Vainajan hyvästelypaikan tunnistaminen toi syvää ymmärrystä. Se oli kuuseni juurella. Ikään kuin tuo tietty puu olisi ottanut tehtäväkseen auttaa surevia. Puut ovat viisaita!

Kuusiin, mutta myös muihin puulajeihin liittyvä tarinat ja legendat ovat osa tärkeää kulttuuriperintöämme. Kotikoivun kaatamisen uskottiin tuovan epäonnea. Pihlajaa ja yleensä poikkeuksellisen muotoisia puita on pidetty pyhinä. Jo viikinkien ovenpieliä koristivat tiettävästi suojausmielessä esiin asetetut havunoksat. Ne edustivat ikuista elämää ja valon voittoa pimeydestä. Pahat voimat ja kutsumattomat vieraat pysyivät loitolla. Kuusen oksia kannetaan edelleen porraspieliin joulun aikaan tai viedään hautojen peitoksi. Yksittäisiin puihin on liitetty tarinoita kuninkaista ja muista merkkihenkilöistä. Erään tarinan mukaan Jeesus-lapsen vanhemmat etsivät hädissään piilopaikkaa vainoojiltaan. Kuusi oli se puu, jonka alta suoja löytyi. Se laski alimmat oksansa maahan saakka eikä pientä perhettä löydetty.

Muistopuun istuttaminen on kaunis perinne. Mikä tahansa ihmiselämää koskettava tapahtuma tai aikakausi on voinut antaa siihen syyn. Itsenäisyyden kuusia istutettiin vuonna 1917, Kotikuusia vuonna 1967 ja 100 -vuotiaan Suomen kunniaksi Tulevaisuuden puita vuonna 2017. Puu voi olla muistona myös lapsen syntymästä, vihkiäisistä, merkkipäivästä tai kuolleesta läheisestä.

Arthur Thesleff, kasvitieteilijä, kannusti jo vuonna 1898 aikalaisiaan: ”Olisi toivottavaa, että kaikissa juhlallisissa tilaisuuksissa, muistettavissa ja paljon merkitsevissä tapauksissa istutettaisiin puita tapahtuman muistoksi ja että näitä puita sitten hoidettaisiin kaikella tarpeellisella huolella ja pideltäisiin kaikella sillä hartaudella, jolla muistomerkkejä yleensä on pideltävä. Tällaiset puut ikäänkuin kertoisivat niistä syistä miksi ne on istutettu, niistä tapauksista joita on tapahtunut kun ne pystytettiin muistomerkiksi, yhtä katooviksi kuin kaikki muu, mutta kuitenkin arvokkaiksi."

Puun istutus on ympäristöteko. Puut ovat merkittäviä hiilinieluja, maapallon keuhkot. Yhdellä puulla on tietysti vain pieni merkitys, mutta jos itse kukin istuttaa puun vaikkapa vuosittain, merkitys kasvaa. Itse istutin eilen keltaluumun tyttärieni valkolakin ja ripillepääsyn muistoksi. Minkä puun sinä istuttaisit tänä keväänä?

Anu Ainasoja,

Maisema- ja ympäristöasiantuntija,

Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset