Vanhainkodinmäen kulttuuriympäristöpolku, Maanviljelystä

Vanhainkodinmäen rakennukset 1960-luvulla

Vanhan ilmakuvan pohjalta tehty piirros: Eeva Puustjärvi
 
1. Kunnalliskoti
2. Pumppaamo
3. Vesitorni, pesula ja sauna
4. Talli, hevoskärri- ja halkovarasto
5. Navetta
6. Tilanhoitajan (pehtoorin) talo
7. Varasto
8. Kellari
9. Muuntamo
10. Mielisairaala ts. hourula
11. Sahanhoitajan asunto
12. Kellari
13. Piharakennus
14. Puimala
15. Saha ja puruvarasto
16. Kuorma-autotalli, varikko ja taukotupa
17. Höyläämö
 
Karjakot ja karjanhoitoapulaiset lypsyllä kunnalliskodin navetassa 1940-luvun lopulla. Kuvan om. Hilja Laamanen. Kuva Etelä-Savon Perinnealbumista.  
 

Lehtijuttu vuodelta 1975, Kunnalliskodin arkisto

Kerimäen kunnalliskodin johtajatar Impi Heino:
”Tämä on ollut rikasta, täysipainoista työtä”
 
Kerimäen kunnalliskodin johtajatar Impi Heino istuu levollisena olohuoneensa nojatuolissa kolmanneksi viimeisenä työpäivänään. Keskustelutuokiotamme sävyttää vahvasti työn ja elämäntehtävän täyttymyksen rikkaat vivahteet. Osansa tässä keskustelussa on menneiden vuosikymmenien tapahtumilla ja muistoilla, mutta keskeiseksi sittenkin nousee tehdyn työn arvo ja merkitys tekijälle itselleen. Moni meistä toivoisi voivansa sanoa rouva Heinon tavoin kolmenkymmenenkolmen työvuoden jälkeen eläkkeelle siirtyessään: 
 
  • Kaikki nämä vuosikymmenet ovat olleet tavattoman rikasta ja täysipainoista työtä, jonka omalta kohdaltani olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman tunnollisesti kykyjeni mukaan. Ammattia valitessani tunsin, että tämä ura on minun elämäntehtäväni, josta nyt mielelläni ja hyvällä omallatunnolla jään viettämään eläkevuosia. 
Edellä mainituista 33:sta työssäolovuodesta Impi Heino on ollut Kerimäen kunnalliskodin johtajana neljännesvuosisadan. Hän tuli taloon lokakuussa vuonna 1950, jolloin loppiaisena oli Kerimäen kunnalliskodin järkyttävä tulipalo. Rva Heino joutui aloittamaan työnsä Hautalahdessa, minne vanhukset kirkonkylästä palon jälkeen siirrettiin kahteen rakennukseen: terveystalolle ja kotitalousopetuksen tiloihin. Sen sijaan mielisairasosasto, joka siihen aikaan kuului vielä kunnalliskodin yhteyteen, jäi edelleen kirkolle ja toimii maatilan työtuvassa niin kauan kuin varsinaisessa mielisairasosastossa (nykyinen sairaala) tehtiin remonttia.
 
Kerimäen kunnalliskodissa oli siihen aikaan 84 potilasta ja henkilökuntaa yksitoista (nykyiset luvut ovat 57 ja 23), johtaja Impi Heino jatkoi.
  • Olot olivat pitkän aikaa, ehkä suurimman osan kaikista työvuosistani, poikkeukselliset johtuen sotavuosien aiheuttamasta yleisestä niukkuudesta. Tämä niukkuus näkyi vaatehankinnoissa ja miltei kaikessa. Pieni henkilökuntamme teki siihen aikaan paljon sellaista raskasta työtä, jota ei enää onneksi tarvitse tehdä. Esimerkkejä voisin mainita paljonkin, mutta yksi oli se, että koko talon pyykki pestiin käsin ja vieläpä huuhdottiin Hautalahdessa ollessa Puruveden jäällä. 
  • Elokuussa 1953 pääsimme muuttamaan Hautalahdesta nykyiseen kunnalliskotiin. Minusta tuntui hyvältä päästä uudessa talossa toteuttamaan omia suunnitelmia. Se eräänlaista luomisen iloa. Palaneen rakennuksen paikalle, joka oli tämän vieressä, istutimme puita ja pensaita. jotka ovat nyt jo suuria, sanoi rva Heino ja vilkaisi ikkunasta hieman haikeana hyvin hoidettua pihamaata.

"PAPISTA JA LÄÄKÄRISTÅ EI SAA KOSKAAN TINKIÄ"  Luonteeltani olen perusteellinen ja pikkutarkka, rva Heino arvioi itseään. - Minun on joskus vaikea erottaa pieniä asioita suurista, sillä haluaisin kaikki asiat hoidettavan hyvin huolella. Kahdesta seikasta olen ennen muuta pitänyt erityisesti huolen: vanhusten on aina tarvittaessa saatava papin tai lääkärin apua. Se on heidän oikeutensa ja meidän velvollisuutemme on ne heille hankkia. teroittaa rva Heino. 
 
Kunnalliskodissa kuolema ei ole harvinainen vieras. Tottuuko tähän samalla tavoin kuin johonkin muuhun usein toistuvaan, rva Heino? 
 
  • Minä en ole koskaan kuolemaan, niin luonnollinen kuin se onkin, sillä lailla tottunut, etteikö se jokaisen meiltä lähteneen vanhuksen kohdalla tuntuisi yhtä vakavalta ja ainutkertaiselta, rva Heino sanoi. -Monet heistä ovat saattaneet olla olleet talossa kauankin ja ovat meidän perheemme jäseniä. 
 
Hoitohenkilökunnan ja potilaiden välille olisi mahdollista vuosien, joskus jopa vuosikymmenien aikana muodostua tavanomaista läheisempi ihmissuhde.
 
  • Näissä asioissa tällaisessa laitoksessa on henkilökunnan oltava tasapuolinen. Jokaista potilasta tulee kohdella samalla tavoin ilman erityisasemaa. Tämä asenne vaatii itsekultakin paljon ottaen huomioon, että ihmisiähän me olemme.
 
KUNNALLISKODIN JOHTAJAN TEHTÄVÄÄ  voisi jossain mielessä verrata suuren maalaistalon vaativaan emännän virkaan. Tämäkin vertaus pätee vain osaksi käytännön tasolla. Lyhyesti määritellen kunnalliskodin johtajan on oltava lähes kaikista asioista perillä, aina pellavankehruusta, matonkutomisesta, ruoanlaitosta, puutarhanhoidosta, psykologiasta sairaanhoitoon ja yhteiskunnallisiin asioihin asti. Hänen tulisi olla hyvä johtaja pystyäkseen toisilta työntekijöiltä vaatimaan ja heitä ohjaamaan ja itse hyvä työntekijä. 
 
Emäntä -vertaus ei tässä ole pelkkä mielijohde, vaan se pohjautuu 40-luvun kunnalliskotien johtajakoulutuksen perusvaatimuksiin. Sosiaaliministeriön kaksivuotiselle johtajakurssille hakijan tuli esittää mm. todistus kykeneväisyydestään hoitaa maalaistaloa. Seula sen ajan johtajakurssille oli erittäin tiheä. Vain pieni osa halukkaista sen läpäisi. Vaatimuksena oli mahdollisimman paljon eri käytännön alojen kokemusta ja hyviä arvosanoja harjoittelupaikoista.
 
Johtaja Impi Heino on tänään aloittanut vuosilomansa ja jää välittömästi sen jälkeen eläkkeelle.
 
Kunnalliskodin henkilökuntaa 1930-luvulla. Edessä tilanhoitaja Felix Kiiskinen. Kuva Jenny Ahonen.
 
Itä-Savossa 1920-luvulla julkaistut työpaikka-, urakka- ja huutokauppailmoitukset kertovat työstä kunnalliskodin tilalla.
 
             
 
  
 
Vanhainkodinmäen kulttuuriympäristöpolku on laadittu vuonna 2018 Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ -hankkeessa yhteistyössä Kerimäen koulun 7A-luokan ja Kerimäki-Seuran kanssa.
 
Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ -hanke on Etelä-Savon ja Keski-Suomen ProAgrioden ja Maa- ja kotitalousnaisten hanke, jonka rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Etelä-Savon ja Keski-Suomen ELY-keskukset.
 
          

 

Jaa

Ota yhteyttä

Palvelut