Hymyaisti, haisti, sormiaisti - kiehtovia hetkiä kasvisaarteen arvoituksen parissa

Salapoliisit ottivat kaikki aistit käyttöön. Kuva: Essi Jokela

Olen tänä keväänä päässyt keräämään keollisen ikimuistoisia kokemuksia Kasvisaarteen arvoitus -hankkeen parissa. Mukana on ollut päiväkoteja ympäri Varsinais-Suomea ja lapsia aina 3–vuotiaista eskarilaisiin. Leikki-ikäisille suunnattu Kasvisaarteen arvoitus on valtakunnallinen hanke, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tavoitteena on lisätä lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä käytännönläheisellä, makukoulu-menetelmään perustuvalla neuvonnalla. Toisin sanoen lapsia rohkaistaan tutustumaan kasvisten monenkirjavaan ja rikkaaseen maailmaan kaikkia aisteja käyttäen.

Ruokarohkeita salapoliiseja

”Olettekos leikkineet aikaisemmin salapoliiseja?”, kysyn lapsilta, jotka ovat askarrelleet hienot salapoliisihatut tapahtumaa varten ja asettaneet ne pieniin päihinsä. Vastauksena saan erilaisia kertomuksia suurennuslaseista ja salapoliisileikeistä niin kotona kuin päiväkodissakin. Yhdessä toteamme, että salapoliisi tarvitsee työkaluja kuten suurennuslasia arvoitustensa ratkaisemiseen.

Tunnelma on jännittynyt, millainen arvoitus meillä mahtaa tänään olla ratkaistavana.  Näytän lapsille typötyhjää salapoliisin työkalupakkia, ja kysyn: ”Autattekos minua löytämään ruokarohkean salapoliisin työkalut?”. Vastaukseksi saan riemukkaan huudon ”Jooooo!”. Matka kohti ruokarohkeutta alkakoon.

Salapoliiseja jännittää. Kuva: Essi Jokela.

Palsternakka piilossa

Ensimmäinen salapoliisin työkalu piileksii kangaspusseissa, joihin on piilotettu eräs kasvis. Pussia tunnustellaan ja salapoliisit pääsevät kuvailemaan miltä pussissa tuntuu. Onko se kovaa, pehmeää, röpelöistä, karheaa, kylmää? ”Täällä on ihan varmaan porkkana”, huudahtaa yksi pieni salapoliisi. Pussiin kurkistaminen aiheuttaa kuitenkin hämmästeleviä ilmeitä. ”Ei tää oo porkkana, koska tää ei oo oranssi”, huutaa joku. ”Tää on raaka porkkana”, toteaa toinen. Pussiin piilotettu palsternakka saa lapset hihittelemään ja into ratkaista lisää arvoituksia loistaa lasten silmistä.

”Mitäs salapoliisin työkalua tämän arvoituksen ratkaisemisessa käytettiin?”, kysyn. ”Käsiä ja sormia”, keksii joku, ”sormiaistia”, huutaa toinen. Salapoliisin ensimmäinen työkalu, tuntoaisti, on löytynyt.

Lapsilla on tarkka ”haisti”

Toinen salapoliisin työkaluista piilee tuoksupurkeissa. Jaan lapsille purkit, joihin olen piilottanut pumpulin alle palan sitruunan kuorta ja puolikkaan valkosipulin kynnestä. Ensin haistellaan sitruunaa: ”mmmm, raikasta”, kuuluu jostakin, ”nam, ihan kuin joku kirpeä karkki tai tikkari”, kuvailee toinen, ”musta tää haisee saippualta, tää on ihan varmasti sitruuna”, sanoo kolmas. Sitten siirrytään valkosipuliin: ”Hyiiiii”, huudahtaa yksi, ”tää on tosi paha haju, laita äkkiä purkki kiinni”, sanoo toinen. Yksi salapoliiseista viittaa innokkaasti ja kertoo meille olevansa varma, että purkissa tuoksuu sipuli. Hän myös tietää, että sipulia pilkkoessa tulee helposti itku.

Olen äimistynyt siitä, miten hienosti lapset kuvailevat ja tunnistavat erilaisia tuoksuja. ”Mitäs työkalua me nyt käytettiin”, kysyn ja saan vastaukseksi yhteen ääneen: ”Nenää!”. ”Mikäs aisti meillä siellä nenässä on?”, tarkennan. Pieni salapoliisi viittaa innokkaasti ja vastaa: ”Haisti”. Salapoliisin toinen tärkeä työkalu on tarkka nenä eli hajuaisti.

Suurennuslasit käyttöön

Kolmannen työkalun etsimiseen tarvitaan eri värisiä sankoja sekä suurennuslaseja. Suurennuslasit saavat pienet salapoliisit hihkumaan innosta. Annan lapsille tehtäväksi valita kirjavasta kasvisnäyttelystä oman sangon värisen kasviksen. Värien eri sävyt herättävät lapsissa hieman hämmennystä: ”onko tämä muka keltainen?”, tuumaa joku perunasta. Kirkkaat värit ovat selvästi lasten lemppareita.

Sankoihin löydettyjä kasvisaarteita tutkitaan suurennuslasien avulla, ja jokainen pääsee vuorollaan esittelemään löytämänsä aarteen. Muun muassa myskikurpitsa, kyssäkaali ja munakoiso ovat olleet lapsista hauskoja sekä ulkonäkönsä, että nimensä takia. Lapset keksivät salapoliisin kolmannen työkalun: ”Me käytettiin silmiä ja silmillä me nähdään”. Lisäämme salapoliisin työkalupakkiin kolmanneksi työkaluksi silmät eli näköaistin.

Suurennuslasit saavat salapoliisit hihkumaan innosta. Kuva: Essi Jokela.

Sahaamista vai harjaamista?

Ruokarohkean salapoliisin työkaluista kaksi on vielä kateissa. Pyydän lapsia laittamaan silmät kiinni ja olemaan ihan hiljaa. ”Mistä voisi kuulua tällainen ääni?”, kysyn. ”Sahaamisesta”, huudahtaa joku. ”Harjaamisesta”, kuuluu toisaalta. ”Eipäs, kun sä raastat porkkanaa!” kuulee yhden salapoliisin tarkat korvat. Annan lapsille luvan avata silmät ja näytän heille raastimen ja puoliksi raastetun porkkanan.

Kun lapset näkevät purkkiin syntyneen raasteen, he innostuvat kertomaan miten ovat kotona päässeet raastamaan, kuorimaan ja pilkkomaan kasviksia. Yksi tyttö on kuitenkin selvästi harmissaan: ”Äiti ei anna mun raastaa, koska se sanoo että siitä tulee haava.” Annan tytön raastaa muutaman vedon ja näen onnellisen lapsen hymyn. Kehotan lapsia olemaan myös kotona korvat tarkkana ja kuuntelemaan millaisia ääniä keittiöstä kuuluu. Ruokarohkean salapoliisin neljäs työkalu on korvat eli kuuloaisti.

”Nam, tää on niin hyvää”

Viimeinen, mutta ei lainkaan vähäisin, salapoliisin työkalu piilee pienissä makuannoksissa. ”Saadaanko me maistaa noita kaikkia?” kuuluu innokas huudahdus. ”Mä tykkään sitruunasta, se on niin ihanan kirpeetä”, kertoo yksi salapoliiseista. ”Nam, tää on niin hyvää”, joku sanoo porkkanaa rouskuttaessaan, ”Tosi makeeta”, toteaa toinen. Porkkana on salapoliiseille tuttu herkku, mutta kyssäkaalin haju herättää ennakkoluuloja: ”Onko tätä pakko maistaa?” kysyy nenäänsä nyrpistävä poika. ”Rohkea salapoliisi uskaltaa maistaakin vähän”, totean ja niin vain katoaa kyssäkaalikin kaikkien suihin. ”Hyvää!” toteaa ennen maistamista nenäänsä nyrpistänyt poika. ”Nam miten makeaa”, sanoo pieni salapoliisi hunajamelonia maistaessaan. ”Tästä irtoo suuhun mehua”, huomaa toinen.

”Mitähän salapoliisin työkalua me käytettiin?”, kysyn ja saan iloiselta tytöltä reippaan vastauksen: ”Hymyaistia”. Hymy korvissa johdattelen lapsia salapoliisin viimeisen työkalun luokse: ”Mitäs muuta suulla voisi tehdä kun hymyillä?”. ”Maistella”, toteaa yksi tarkkaavainen salapoliisi, joka on ehtinyt jo syödä kaikki maistiaiset. Viimeinenkin salapoliisin työkalu on löydetty ja se on tietysti suu eli makuaisti.

Ruokarohkeutta kaikille!

Olemme yhdessä lasten kanssa onnistuneet löytämään kaikki viisi ruokarohkean salapoliisin työkalua: tuntoaistin, hajuaistin, näköaistin, kuuloaistin ja makuaistin. Palkitsen taitavat salapoliisit ikiomin suurennuslasein ja kunniakirjoin ja kannustan heitä jatkamaan ruokarohkean salapoliisin työtä niin päiväkodissa kuin kotonakin.  Ruokarohkeus on hieno sana, joka kuvaa mielestäni mahtavasti näitä hetkiä, joita olen kokenut Kasvisaarteen arvoitus -hankkeen parissa.

Meiltä jokaiselta löytyy ruokarohkeutta, kunhan vain annamme sille mahdollisuuden astua esiin. Toivotan niin lapsille kuin aikuisillekin elämyksellisiä ja iloisia hetkiä kasvisaarteen arvoitusten parissa!

Värikäs kasvispöytä innostaa tutustumaan kasviksiin. Kuva: Sanna Luoto.

Sanna Luoto
Ruoka-asiantuntija
043 825 0583
sanna.luoto@maajakotitalousnaiset.fi

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

Lisätietoa hankkeesta: Kasvisaarten arvoitus leikki-ikäisille 2015-2016

 

Jaa

Facebook Comments Box